rimpuileva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä rimpuilla

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi rimpuileva rimpuilevat
genetiivi rimpuilevan rimpuilevien
(rimpuilevain)
partitiivi rimpuilevaa rimpuilevia
akkusatiivi rimpuileva; rimpuilevan rimpuilevat
sisäpaikallissijat
inessiivi rimpuilevassa rimpuilevissa
elatiivi rimpuilevasta rimpuilevista
illatiivi rimpuilevaan rimpuileviin
ulkopaikallissijat
adessiivi rimpuilevalla rimpuilevilla
ablatiivi rimpuilevalta rimpuilevilta
allatiivi rimpuilevalle rimpuileville
muut sijamuodot
essiivi rimpuilevana rimpuilevina
translatiivi rimpuilevaksi rimpuileviksi
abessiivi rimpuilevatta rimpuilevitta
instruktiivi rimpuilevin
komitatiivi rimpuilevine