Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

riuskuus (40)

  1. se, että on riuska

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈriu̯skuːs/
  • tavutus: rius‧kuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi riuskuus riuskuudet
genetiivi riuskuuden riuskuuksien
partitiivi riuskuutta riuskuuksia
akkusatiivi riuskuus;
riuskuuden
riuskuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi riuskuudessa riuskuuksissa
elatiivi riuskuudesta riuskuuksista
illatiivi riuskuuteen riuskuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi riuskuudella riuskuuksilla
ablatiivi riuskuudelta riuskuuksilta
allatiivi riuskuudelle riuskuuksille
muut sijamuodot
essiivi riuskuutena riuskuuksina
translatiivi riuskuudeksi riuskuuksiksi
abessiivi riuskuudetta riuskuuksitta
instruktiivi riuskuuksin
komitatiivi riuskuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo riuskuude-
vahva vartalo riuskuute-
konsonantti-
vartalo
riuskuut-

Etymologia muokkaa

sanan riuska vartalosta riusk- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa