Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruokaileminen (38)

  1. yleensä yhdessä tapahtuvaa ruoan nauttimista noudattaen paikalliselle kulttuurille perinteisiä tapoja
    Yhdessä tapahtuvan ruokailemisen tavoitteena kouluissa on oppilaiden ravinnon saannin turvaaminen ja hyvien perinnäistapojen ylläpitäminen.
    Syksyinen näky on kurkien ruokaileminen paikallisilla viljavainioilla.
    Kuikkien ruokaileminen tapahtuu hyväksi havaitulla syönnöksellä jonkin matkan päässä pesäpaikasta.

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruokaileminen ruokailemiset
genetiivi ruokailemisen ruokailemisten
ruokailemisien
partitiivi ruokailemista ruokailemisia
akkusatiivi ruokaileminen;
ruokailemisen
ruokailemiset
sisäpaikallissijat
inessiivi ruokailemisessa ruokailemisissa
elatiivi ruokailemisesta ruokailemisista
illatiivi ruokailemiseen ruokailemisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruokailemisella ruokailemisilla
ablatiivi ruokailemiselta ruokailemisilta
allatiivi ruokailemiselle ruokailemisille
muut sijamuodot
essiivi ruokailemisena
(ruokailemisna)
ruokailemisina
translatiivi ruokailemiseksi ruokailemisiksi
abessiivi ruokailemisetta ruokailemisitta
instruktiivi ruokailemisin
komitatiivi ruokailemisine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo ruokailemise-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
ruokailemis-

Etymologia muokkaa

  1. ruokailla-verbistä muodostettu teonnimi

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Verbi muokkaa

ruokaileminen

  1. (taivutusmuoto) IV-infinitiivi verbistä ruokailla