ruoska
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ruoska (10)
- eläinten ajamiseen käytetty väline, jossa on jäykän varren päässä nahkasiima tai siimoja ja jolla lyödään eläimiä tai ihmisiä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈruo̯skɑ/
- tavutus: ruos‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruoska | ruoskat |
| genetiivi | ruoskan | ruoskien (ruoskain) |
| partitiivi | ruoskaa | ruoskia |
| akkusatiivi | ruoska; ruoskan |
ruoskat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruoskassa | ruoskissa |
| elatiivi | ruoskasta | ruoskista |
| illatiivi | ruoskaan | ruoskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruoskalla | ruoskilla |
| ablatiivi | ruoskalta | ruoskilta |
| allatiivi | ruoskalle | ruoskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruoskana | ruoskina |
| translatiivi | ruoskaksi | ruoskiksi |
| abessiivi | ruoskatta | ruoskitta |
| instruktiivi | – | ruoskin |
| komitatiivi | – | ruoskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruoska- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
slaavilainen laina[1]
Käännökset muokkaa
1. väline, jolla ajetaan eläimiä tai ihmisiä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Johdokset muokkaa
- verbit: ruoskia
Yhdyssanat muokkaa
ruoskanisku, ruoskanjälki, ruoskansivallus
Aiheesta muualla muokkaa
- ruoska Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 366. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.