Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ruosteisuus (40)

  1. se, että on ruosteinen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈruo̯st̪ei̯suːs/
  • tavutus: ruos‧tei‧suus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ruosteisuus ruosteisuudet
genetiivi ruosteisuuden ruosteisuuksien
partitiivi ruosteisuutta ruosteisuuksia
akkusatiivi ruosteisuus;
ruosteisuuden
ruosteisuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi ruosteisuudessa ruosteisuuksissa
elatiivi ruosteisuudesta ruosteisuuksista
illatiivi ruosteisuuteen ruosteisuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ruosteisuudella ruosteisuuksilla
ablatiivi ruosteisuudelta ruosteisuuksilta
allatiivi ruosteisuudelle ruosteisuuksille
muut sijamuodot
essiivi ruosteisuutena ruosteisuuksina
translatiivi ruosteisuudeksi ruosteisuuksiksi
abessiivi ruosteisuudetta ruosteisuuksitta
instruktiivi ruosteisuuksin
komitatiivi ruosteisuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ruosteisuude-
vahva vartalo ruosteisuute-
konsonantti-
vartalo
ruosteisuut-

Etymologia muokkaa

sanan ruosteinen vartalosta ruosteis- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa