ruustinna
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
ruustinna (9)
- rovastin vaimo, rovastinna
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈruːst̪inːɑ/
- tavutus: ruus‧tin‧na
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ruustinna | ruustinnat |
| genetiivi | ruustinnan | ruustinnojen (ruustinnain) |
| partitiivi | ruustinnaa | ruustinnoja |
| akkusatiivi | ruustinna; ruustinnan |
ruustinnat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ruustinnassa | ruustinnoissa |
| elatiivi | ruustinnasta | ruustinnoista |
| illatiivi | ruustinnaan | ruustinnoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ruustinnalla | ruustinnoilla |
| ablatiivi | ruustinnalta | ruustinnoilta |
| allatiivi | ruustinnalle | ruustinnoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ruustinnana | ruustinnoina |
| translatiivi | ruustinnaksi | ruustinnoiksi |
| abessiivi | ruustinnatta | ruustinnoitta |
| instruktiivi | – | ruustinnoin |
| komitatiivi | – | ruustinnoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ruustinna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Lainaukset muokkaa
1884. Aho, Juhani: Rautatie. [1]
Rovasti ja ruustinna, vaikka itse viisasta väkeä, eivät milloinkaan kuitenkaan nauraneet, jos joku heidän mielestään sattui tyhmemmästikin puhumaan… Ja mistäpä Matti sen niin tiesikään ja taisikaan tietää? Ja kun ruustinna oikein ajatteli, niin olihan hänellekin alussa tullut hevoset mieleen, kun oli kuullut rautatiestä puhuttavan,—oli hän myöskin ajatellut: rautatie? tottahan se on tie, joka on raudasta, niinkuin maantie maasta ja mullasta…
Aiheesta muualla muokkaa
- ruustinna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Aho, Juhani: Rautatie. 1884 (Digitoitu versio Project Gutenbergissa.)