Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

ryyti (5-F)[1]

  1. (vanhahtava) mauste
    Ennen kylmätekniikan yleistymistä liharuoat maustettiin voimakkailla itämaisilla ryydeillä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈryːt̪i/
  • tavutus: ryy‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ryyti ryydit
genetiivi ryydin ryytien
(ryytein)
partitiivi ryytiä ryytejä
akkusatiivi ryyti;
ryydin
ryydit
sisäpaikallissijat
inessiivi ryydissä ryydeissä
elatiivi ryydistä ryydeistä
illatiivi ryytiin ryyteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ryydillä ryydeillä
ablatiivi ryydiltä ryydeiltä
allatiivi ryydille ryydeille
muut sijamuodot
essiivi ryytinä ryyteinä
translatiivi ryydiksi ryydeiksi
abessiivi ryydittä ryydeittä
instruktiivi ryydein
komitatiivi ryyteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ryydi-
vahva vartalo ryyti-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

ryytijuusto, ryytikasvi, ryytimaa, ryytimarja, ryytineito, ryytineilikka, ryytisalvia

Aiheesta muualla muokkaa

  • ryyti Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-F