säätyvä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä säätyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi säätyvä säätyvät
genetiivi säätyvän säätyvien
(säätyväin)
partitiivi säätyvää säätyviä
akkusatiivi säätyvä; säätyvän säätyvät
sisäpaikallissijat
inessiivi säätyvässä säätyvissä
elatiivi säätyvästä säätyvistä
illatiivi säätyvään säätyviin
ulkopaikallissijat
adessiivi säätyvällä säätyvillä
ablatiivi säätyvältä säätyviltä
allatiivi säätyvälle säätyville
muut sijamuodot
essiivi säätyvänä säätyvinä
translatiivi säätyväksi säätyviksi
abessiivi säätyvättä säätyvittä
instruktiivi säätyvin
komitatiivi säätyvine