Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

saituus (40)

  1. se, että on saita

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑi̯t̪uːs/
  • tavutus: sai‧tuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi saituus saituudet
genetiivi saituuden saituuksien
partitiivi saituutta saituuksia
akkusatiivi saituus;
saituuden
saituudet
sisäpaikallissijat
inessiivi saituudessa saituuksissa
elatiivi saituudesta saituuksista
illatiivi saituuteen saituuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi saituudella saituuksilla
ablatiivi saituudelta saituuksilta
allatiivi saituudelle saituuksille
muut sijamuodot
essiivi saituutena saituuksina
translatiivi saituudeksi saituuksiksi
abessiivi saituudetta saituuksitta
instruktiivi saituuksin
komitatiivi saituuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo saituude-
vahva vartalo saituute-
konsonantti-
vartalo
saituut-

Etymologia muokkaa

sanan saita vartalosta sait- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • saituus Kielitoimiston sanakirjassa