Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sammutin (33-C)

  1. sammuttamiseen käytettävä laite tai muu väline; palosammutin

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsɑmːuˌt̪in/
  • tavutus: sam‧mu‧tin

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sammutin sammuttimet
genetiivi sammuttimen sammuttimien
sammutinten
partitiivi sammutinta sammuttimia
akkusatiivi sammutin;
sammuttimen
sammuttimet
sisäpaikallissijat
inessiivi sammuttimessa sammuttimissa
elatiivi sammuttimesta sammuttimista
illatiivi sammuttimeen sammuttimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sammuttimella sammuttimilla
ablatiivi sammuttimelta sammuttimilta
allatiivi sammuttimelle sammuttimille
muut sijamuodot
essiivi sammuttimena
(sammutinna)
sammuttimina
translatiivi sammuttimeksi sammuttimiksi
abessiivi sammuttimetta sammuttimitta
instruktiivi sammuttimin
komitatiivi sammuttimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sammuttime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sammutin-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa
Vastakohdat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Verbi muokkaa

sammutin

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 1. persoonan muoto verbistä sammuttaa