sarka
 |
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (tekstiili) karstalangasta tehty vanutettu villakangas, sarkakangas
- kaistale, suikale, nauha (esimerkiksi pellon, metsän, tuohen tai kankaan)
- (kuvaannollisesti) ala
- uutta tieteen saralta
- (puhekieltä) mahdollisuus, jako
- Voittoon ei ollut mitään sarkaa.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsɑrkɑ/, [ˈsɑ̝rkɑ̝]
- tavutus: sar‧ka
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sarka | sarat |
| genetiivi | saran | sarkojen (sarkain) |
| partitiivi | sarkaa | sarkoja |
| akkusatiivi | sarka; saran |
sarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sarassa | saroissa |
| elatiivi | sarasta | saroista |
| illatiivi | sarkaan | sarkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | saralla | saroilla |
| ablatiivi | saralta | saroilta |
| allatiivi | saralle | saroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sarkana | sarkoina |
| translatiivi | saraksi | saroiksi |
| abessiivi | saratta | saroitta |
| instruktiivi | – | saroin |
| komitatiivi | – | sarkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | sara- | |
| vahva vartalo | sarka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- sukua saamelaiskielten sanalle suor'ge (’oksa’, ’haara’, ’sakara’, ’kahden oksan väli’), ilmeisesti haarautumiseen viittaavan merkityksen kautta myös verbille särkeä
Käännökset muokkaa
1. sarkakangas
|
Liittyvät sanat muokkaa
Rinnakkaismuodot muokkaa
- (mahdollisuus, slangia) tsarga
Yhdyssanat muokkaa
sarka-aura, sarkajako, sarkatakki, keskisarka, peltosarka, perunasarka, työnsarka
Anagrammit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- sarka Kielitoimiston sanakirjassa