seipi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsei̯pi/
- tavutus: sei‧pi
Taivutus muokkaa
| Taivutus (7-E) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seipi | seivet |
| genetiivi | seiven | seipien (seipein) |
| partitiivi | seipeä | seipiä |
| akkusatiivi | seipi; seiven |
seivet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seivessä | seivissä |
| elatiivi | seivestä | seivistä |
| illatiivi | seipeen | seipiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seivellä | seivillä |
| ablatiivi | seiveltä | seiviltä |
| allatiivi | seivelle | seiville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seipenä | seipinä |
| translatiivi | seiveksi | seiviksi |
| abessiivi | seivettä | seivittä |
| instruktiivi | – | seivin |
| komitatiivi | – | seipine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seive- | |
| vahva vartalo | seipe- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus (5) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seipi | seipit |
| genetiivi | seipin | seipien (seipein) |
| partitiivi | seipiä | seipejä |
| akkusatiivi | seipi; seipin |
seipit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seipissä | seipeissä |
| elatiivi | seipistä | seipeistä |
| illatiivi | seipiin | seipeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seipillä | seipeillä |
| ablatiivi | seipiltä | seipeiltä |
| allatiivi | seipille | seipeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seipinä | seipeinä |
| translatiivi | seipiksi | seipeiksi |
| abessiivi | seipittä | seipeittä |
| instruktiivi | – | seipein |
| komitatiivi | – | seipeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seipi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
| Taivutus (5-E) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | seipi | seivit |
| genetiivi | seivin | seipien (seipein) |
| partitiivi | seipiä | seipejä |
| akkusatiivi | seipi; seivin |
seivit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seivissä | seiveissä |
| elatiivi | seivistä | seiveistä |
| illatiivi | seipiin | seipeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seivillä | seiveillä |
| ablatiivi | seiviltä | seiveiltä |
| allatiivi | seiville | seiveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | seipinä | seipeinä |
| translatiivi | seiviksi | seiveiksi |
| abessiivi | seivittä | seiveittä |
| instruktiivi | – | seivein |
| komitatiivi | – | seipeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seivi- | |
| vahva vartalo | seipi- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
Viitteet muokkaa
- ↑ ”seipi”. Kielitoimiston sanakirja. 2014. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 35. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus. URN:NBN:fi:kotus-201433, ISSN 2323-3370. Verkkojulkaisu HTML. Päivitettävä julkaisu.