Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

seisaus (39)[1]

  1. väliaikainen pysähtyminen, keskeytys
  2. (tähtitiede) vuoden lyhin tai pisin päivä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsei̯sɑus/ tai /ˈsei̯sɑu̯s/
  • tavutus: sei‧sa‧us / sei‧saus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi seisaus seisaukset
genetiivi seisauksen seisausten
seisauksien
partitiivi seisausta seisauksia
akkusatiivi seisaus;
seisauksen
seisaukset
sisäpaikallissijat
inessiivi seisauksessa seisauksissa
elatiivi seisauksesta seisauksista
illatiivi seisaukseen seisauksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi seisauksella seisauksilla
ablatiivi seisaukselta seisauksilta
allatiivi seisaukselle seisauksille
muut sijamuodot
essiivi seisauksena seisauksina
translatiivi seisaukseksi seisauksiksi
abessiivi seisauksetta seisauksitta
instruktiivi seisauksin
komitatiivi seisauksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo seisaukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
seisaus-

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

päivänseisaus, seisauspaikka, työnseisaus

Aiheesta muualla muokkaa

  • seisaus Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39