selkkaus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
selkkaus (39)
- poliittisista syistä johtuva aseellinen konflikti
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈselkːɑus/ tai /ˈselkːɑu̯s/
- tavutus: selk‧ka‧us / selk‧kaus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkkaus | selkkaukset |
| genetiivi | selkkauksen | selkkausten selkkauksien |
| partitiivi | selkkausta | selkkauksia |
| akkusatiivi | selkkaus; selkkauksen |
selkkaukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selkkauksessa | selkkauksissa |
| elatiivi | selkkauksesta | selkkauksista |
| illatiivi | selkkaukseen | selkkauksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selkkauksella | selkkauksilla |
| ablatiivi | selkkaukselta | selkkauksilta |
| allatiivi | selkkaukselle | selkkauksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkkauksena | selkkauksina |
| translatiivi | selkkaukseksi | selkkauksiksi |
| abessiivi | selkkauksetta | selkkauksitta |
| instruktiivi | – | selkkauksin |
| komitatiivi | – | selkkauksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | selkkaukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selkkaus- | |
Etymologia muokkaa
Sana on johdos murresanasta selkka ja tämän johdoksesta selkata. Selkka merkitsee sekaannusta ja sekasortoa ja sen johdos selkata sotkea, sekoittaa, puhua sekavia. Sanavartalo on äänneasultaan kuvaileva ja sillä on saatettu alun perin jäljitellä sekavaa puhetta, josta käytetään myös nimitystä solkkaaminen. Suomen kirjoitetussa kielessä selkkaus mainitaan varhain ainakin G. E. Eurénin Suomalais-ruotsalaisessa sanakirjassa, joka julkaistiin 1860.[1]
Käännökset muokkaa
1. poliittisista syistä johtuva konflikti
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
lakkoselkkaus, rajaselkkaus, tulliselkkaus, työselkkaus
Aiheesta muualla muokkaa
- selkkaus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 1141. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.