sepustus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsepust̪us/
- tavutus: se‧pus‧tus
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | sepustus | sepustukset |
genetiivi | sepustuksen | sepustusten sepustuksien |
partitiivi | sepustusta | sepustuksia |
akkusatiivi | sepustus; sepustuksen |
sepustukset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | sepustuksessa | sepustuksissa |
elatiivi | sepustuksesta | sepustuksista |
illatiivi | sepustukseen | sepustuksiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | sepustuksella | sepustuksilla |
ablatiivi | sepustukselta | sepustuksilta |
allatiivi | sepustukselle | sepustuksille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | sepustuksena | sepustuksina |
translatiivi | sepustukseksi | sepustuksiksi |
abessiivi | sepustuksetta | sepustuksitta |
instruktiivi | – | sepustuksin |
komitatiivi | – | sepustuksine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | sepustukse- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
sepustus- |
Aiheesta muualla muokkaa
- sepustus Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39