Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

slangi (5)

  1. (kielitiede) sanastoltaan ja puheenparreltaan yleiskielestä poikkeava, eri ikä-, ammatti-, harrastus- yms. ryhmien käyttämä kielimuoto
  2. (kielitiede) katukieli; ammattikieli; jonkin erityisryhmän käyttämä tapa ilmaista kieltä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈslɑŋːi/
  • tavutus: slan‧gi

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi slangi slangit
genetiivi slangin slangien
(slangein)
partitiivi slangia slangeja
akkusatiivi slangi;
slangin
slangit
sisäpaikallissijat
inessiivi slangissa slangeissa
elatiivi slangista slangeista
illatiivi slangiin slangeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi slangilla slangeilla
ablatiivi slangilta slangeilta
allatiivi slangille slangeille
muut sijamuodot
essiivi slangina slangeina
translatiivi slangiksi slangeiksi
abessiivi slangitta slangeitta
instruktiivi slangein
komitatiivi slangeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo slangi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

ammattislangi, armeijaslangi, koululaisslangi, nettislangi, sairaalaslangi, sotilasslangi, slangisana

Aiheesta muualla muokkaa

  • slangi Kielitoimiston sanakirjassa
  • slangi Tieteen termipankissa

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

slangi

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivi sanasta slang
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivi sanasta slang
  3. (taivutusmuoto) monikon vokatiivi sanasta slang