sortaja
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
sortaja (10)
- henkilö, joka sortaa jotakuta
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsort̪ɑjɑ/
- tavutus: sor‧ta‧ja
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sortaja | sortajat |
| genetiivi | sortajan | sortajien (sortajain) |
| partitiivi | sortajaa | sortajia |
| akkusatiivi | sortaja; sortajan |
sortajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sortajassa | sortajissa |
| elatiivi | sortajasta | sortajista |
| illatiivi | sortajaan | sortajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sortajalla | sortajilla |
| ablatiivi | sortajalta | sortajilta |
| allatiivi | sortajalle | sortajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sortajana | sortajina |
| translatiivi | sortajaksi | sortajiksi |
| abessiivi | sortajatta | sortajitta |
| instruktiivi | – | sortajin |
| komitatiivi | – | sortajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sortaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset muokkaa
1. henkilö, joka sortaa jotakuta
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- sortaja Kielitoimiston sanakirjassa