Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sotkos (39)

  1. sotkeentuma, sotku
    siiman sotkos

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsot̪kos/
  • tavutus: sot‧kos

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sotkos sotkokset
genetiivi sotkoksen sotkosten
sotkoksien
partitiivi sotkosta sotkoksia
akkusatiivi sotkos;
sotkoksen
sotkokset
sisäpaikallissijat
inessiivi sotkoksessa sotkoksissa
elatiivi sotkoksesta sotkoksista
illatiivi sotkokseen sotkoksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sotkoksella sotkoksilla
ablatiivi sotkokselta sotkoksilta
allatiivi sotkokselle sotkoksille
muut sijamuodot
essiivi sotkoksena sotkoksina
translatiivi sotkokseksi sotkoksiksi
abessiivi sotkoksetta sotkoksitta
instruktiivi sotkoksin
komitatiivi sotkoksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sotkokse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sotkos-

Etymologia muokkaa

johdos sanasta sotkea (sotk- + -os)

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • sotkos Kielitoimiston sanakirjassa