Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sovitus (39)

  1. sovittamisen toteutus
  2. (musiikki) sävellyksen lievä muutos tai toisille soittimille kääntäminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsoʋit̪us/
  • tavutus: so‧vi‧tus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sovitus sovitukset
genetiivi sovituksen sovitusten
sovituksien
partitiivi sovitusta sovituksia
akkusatiivi sovitus;
sovituksen
sovitukset
sisäpaikallissijat
inessiivi sovituksessa sovituksissa
elatiivi sovituksesta sovituksista
illatiivi sovitukseen sovituksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sovituksella sovituksilla
ablatiivi sovitukselta sovituksilta
allatiivi sovitukselle sovituksille
muut sijamuodot
essiivi sovituksena sovituksina
translatiivi sovitukseksi sovituksiksi
abessiivi sovituksetta sovituksitta
instruktiivi sovituksin
komitatiivi sovituksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo sovitukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
sovitus-

Etymologia muokkaa

johdos verbistä sovittaa (sovit- + -us)

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

iskelmäsovitus, kuorosovitus, näytelmäsovitus, näyttämösovitus, orkesterisovitus, pianosovitus, radiosovitus, sovitushuone, sovituskoppi, sovituskuolema, sovitusnukke, sovitusoppi, sovitusuhri, viihdesovitus

Aiheesta muualla muokkaa

  • sovitus Kielitoimiston sanakirjassa