Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

strippi (5-B)

  1. lyhyt, usein humoristinen sarjakuva, jonka pituus on yleensä 2–4 ruutua; usein sanomalehdissä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi strippi stripit
genetiivi stripin strippien
(strippein)
partitiivi strippiä strippejä
akkusatiivi strippi;
stripin
stripit
sisäpaikallissijat
inessiivi stripissä stripeissä
elatiivi stripistä stripeistä
illatiivi strippiin strippeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi stripillä stripeillä
ablatiivi stripiltä stripeiltä
allatiivi stripille stripeille
muut sijamuodot
essiivi strippinä strippeinä
translatiivi stripiksi stripeiksi
abessiivi stripittä stripeittä
instruktiivi stripein
komitatiivi strippeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo stripi-
vahva vartalo strippi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • strippi Kielitoimiston sanakirjassa