Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

sulatto (1-C)

  1. teollisuuslaitos, jossa sulatetaan metallia; valimo

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsulɑt̪ːo/
  • tavutus: su‧lat‧to

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi sulatto sulatot
genetiivi sulaton sulattojen
partitiivi sulattoa sulattoja
akkusatiivi sulatto;
sulaton
sulatot
sisäpaikallissijat
inessiivi sulatossa sulatoissa
elatiivi sulatosta sulatoista
illatiivi sulattoon sulattoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi sulatolla sulatoilla
ablatiivi sulatolta sulatoilta
allatiivi sulatolle sulatoille
muut sijamuodot
essiivi sulattona sulattoina
translatiivi sulatoksi sulatoiksi
abessiivi sulatotta sulatoitta
instruktiivi sulatoin
komitatiivi sulattoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo sulato-
vahva vartalo sulatto-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

verbistä sulattaa

Käännökset muokkaa