Katso myös: sumă, šuma

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suma (10)[1]

  1. tukkien kasaantuminen ja juuttuminen yhteen uitossa
  2. (kuvaannollisesti) ruuhka

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsumɑ/
  • tavutus: su‧ma

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suma sumat
genetiivi suman sumien
(sumain)
partitiivi sumaa sumia
akkusatiivi suma;
suman
sumat
sisäpaikallissijat
inessiivi sumassa sumissa
elatiivi sumasta sumista
illatiivi sumaan sumiin
ulkopaikallissijat
adessiivi sumalla sumilla
ablatiivi sumalta sumilta
allatiivi sumalle sumille
muut sijamuodot
essiivi sumana sumina
translatiivi sumaksi sumiksi
abessiivi sumatta sumitta
instruktiivi sumin
komitatiivi sumine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suma-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

tukkisuma

Aiheesta muualla muokkaa

  • suma Kielitoimiston sanakirjassa

Espanja muokkaa

Substantiivi muokkaa

suma f.

  1. summa

Verbi muokkaa

suma

  1. (taivutusmuoto) verbistä sumar

Puola muokkaa

Substantiivi muokkaa

suma f.

  1. summa

Serbia muokkaa

Substantiivi muokkaa

sȕma f. (kyrillinen сума)

  1. summa

Ääntäminen muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10