suoni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
suoni (26)
- (anatomia) elimistössä veren ja imunesteen kulkuteinä toimivia putkia ihmisen elimistössä
- maaperässä kulkeva pitkänomainen esiintymä
- kultasuoni
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuo̯ni/
- tavutus: suo‧ni
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suoni | suonet |
| genetiivi | suonen | suonien suonten |
| partitiivi | suonta | suonia |
| akkusatiivi | suoni; suonen |
suonet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suonessa | suonissa |
| elatiivi | suonesta | suonista |
| illatiivi | suoneen | suoniin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suonella | suonilla |
| ablatiivi | suonelta | suonilta |
| allatiivi | suonelle | suonille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suonena (suonna) |
suonina |
| translatiivi | suoneksi | suoniksi |
| abessiivi | suonetta | suonitta |
| instruktiivi | – | suonin |
| komitatiivi | – | suonine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | suone- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
suon- | |
Etymologia muokkaa
uralilaisesta kantakielestä, alunperin tarkoittanut jännettä[1]
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
haarasuoninen, hiussuonisto, imusuonipunos, imusuonisto, kourasuoninen, pintaverisuoni, sulkasuoninen, suoninen, suonisto, suonitus, verisuonipunos, verisuonisairaus, verisuonisto, verisuonitauti, verisuonitukkeuma, verisuonitulehdus, verisuonitus, verkkosuoninen
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
hiussuoni, imusuoni, kaulasuoni, kultasuoni, lehtisuoni, maitiaissuoni, malmisuoni, otsasuoni, runosuoni, selkäsuoni, siipisuoni, suonenpuristin, suonensyke, suonenveto, suonikalvo, suonikalvosto, suonikohju, suonipuristin, valtasuoni, verisuoni, vesisuoni, öljysuoni
Aiheesta muualla muokkaa
Italia muokkaa
Substantiivi muokkaa
suoni
- (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta suono
Verbi muokkaa
suoni
- (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 1. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä suonare
- (taivutusmuoto) konjunktiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä suonare
Viitteet muokkaa
- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)