Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suortuva (10)[1]

  1. Määritelmä puuttuu.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuo̯rt̪uʋɑ/
  • tavutus: suor‧tu‧va

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suortuva suortuvat
genetiivi suortuvan suortuvien
(suortuvain)
partitiivi suortuvaa suortuvia
akkusatiivi suortuva;
suortuvan
suortuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi suortuvassa suortuvissa
elatiivi suortuvasta suortuvista
illatiivi suortuvaan suortuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi suortuvalla suortuvilla
ablatiivi suortuvalta suortuvilta
allatiivi suortuvalle suortuville
muut sijamuodot
essiivi suortuvana suortuvina
translatiivi suortuvaksi suortuviksi
abessiivi suortuvatta suortuvitta
instruktiivi suortuvin
komitatiivi suortuvine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suortuva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10