suortuva
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- Määritelmä puuttuu.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuo̯rt̪uʋɑ/
- tavutus: suor‧tu‧va
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | suortuva | suortuvat |
genetiivi | suortuvan | suortuvien (suortuvain) |
partitiivi | suortuvaa | suortuvia |
akkusatiivi | suortuva; suortuvan |
suortuvat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | suortuvassa | suortuvissa |
elatiivi | suortuvasta | suortuvista |
illatiivi | suortuvaan | suortuviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | suortuvalla | suortuvilla |
ablatiivi | suortuvalta | suortuvilta |
allatiivi | suortuvalle | suortuville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | suortuvana | suortuvina |
translatiivi | suortuvaksi | suortuviksi |
abessiivi | suortuvatta | suortuvitta |
instruktiivi | – | suortuvin |
komitatiivi | – | suortuvine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | suortuva- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. Selite puuttuu.
|
Liittyvät sanat muokkaa
Yhdyssanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- suortuva Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10