suotavuus
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
suotavuus (40)
- se, että on suotava
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsuo̯t̪ɑʋuːs/
- tavutus: suo‧ta‧vuus
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | suotavuus | suotavuudet |
| genetiivi | suotavuuden | suotavuuksien |
| partitiivi | suotavuutta | suotavuuksia |
| akkusatiivi | suotavuus; suotavuuden |
suotavuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | suotavuudessa | suotavuuksissa |
| elatiivi | suotavuudesta | suotavuuksista |
| illatiivi | suotavuuteen | suotavuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | suotavuudella | suotavuuksilla |
| ablatiivi | suotavuudelta | suotavuuksilta |
| allatiivi | suotavuudelle | suotavuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | suotavuutena | suotavuuksina |
| translatiivi | suotavuudeksi | suotavuuksiksi |
| abessiivi | suotavuudetta | suotavuuksitta |
| instruktiivi | – | suotavuuksin |
| komitatiivi | – | suotavuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | suotavuude- | |
| vahva vartalo | suotavuute- | |
| konsonantti- vartalo |
suotavuut- | |
Etymologia muokkaa
sanan suotava vartalosta suotav- ja suffiksista -uus
Käännökset muokkaa
1. se, että on suotava
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla muokkaa
- suotavuus Kielitoimiston sanakirjassa