Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suppailu (2)

  1. (urheilu) melominen seisten lainelautaa muistuttavan lujitemuovisen laudan päällä

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suppailu suppailut
genetiivi suppailun suppailujen
suppailuiden
suppailuitten
partitiivi suppailua suppailuita
suppailuja
akkusatiivi suppailu;
suppailun
suppailut
sisäpaikallissijat
inessiivi suppailussa suppailuissa
elatiivi suppailusta suppailuista
illatiivi suppailuun suppailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suppailulla suppailuilla
ablatiivi suppailulta suppailuilta
allatiivi suppailulle suppailuille
muut sijamuodot
essiivi suppailuna suppailuina
translatiivi suppailuksi suppailuiksi
abessiivi suppailutta suppailuitta
instruktiivi suppailuin
komitatiivi suppailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo suppailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

englannin lyhenteestä sup = stand up paddling[1]

Käännökset muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Mikä ihmeen sup 2018. Helsinki: Suomen purjelautaliitto ry. 11.3.2018.