sutki
 |
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
sutki (5)
- (murteellinen) epärehellinen, kiero, luihu
- On se kyllä sutki mies!
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈsut̪ki/
- tavutus: sut‧ki
Etymologia muokkaa
- venäjän sanasta шутка [ʃutkɑ] (’vitsi’) lähde?
Aiheesta muualla muokkaa
- sutki Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi muokkaa
sutki (5)
- (murteellinen) huijari, kieroilija, petturi
- On se täysi sutki mieheksi!
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | sutki | sutkit |
| genetiivi | sutkin | sutkien (sutkein) |
| partitiivi | sutkia | sutkeja |
| akkusatiivi | sutki; sutkin |
sutkit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | sutkissa | sutkeissa |
| elatiivi | sutkista | sutkeista |
| illatiivi | sutkiin | sutkeihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | sutkilla | sutkeilla |
| ablatiivi | sutkilta | sutkeilta |
| allatiivi | sutkille | sutkeille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | sutkina | sutkeina |
| translatiivi | sutkiksi | sutkeiksi |
| abessiivi | sutkitta | sutkeitta |
| instruktiivi | – | sutkein |
| komitatiivi | – | sutkeine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | sutki- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |