Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

suvaitsevuus (40)

  1. se, että on suvaitseva

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈsuʋɑi̯t̪ˌseʋuːs/
  • tavutus: su‧vait‧se‧vuus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suvaitsevuus suvaitsevuudet
genetiivi suvaitsevuuden suvaitsevuuksien
partitiivi suvaitsevuutta suvaitsevuuksia
akkusatiivi suvaitsevuus;
suvaitsevuuden
suvaitsevuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi suvaitsevuudessa suvaitsevuuksissa
elatiivi suvaitsevuudesta suvaitsevuuksista
illatiivi suvaitsevuuteen suvaitsevuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvaitsevuudella suvaitsevuuksilla
ablatiivi suvaitsevuudelta suvaitsevuuksilta
allatiivi suvaitsevuudelle suvaitsevuuksille
muut sijamuodot
essiivi suvaitsevuutena suvaitsevuuksina
translatiivi suvaitsevuudeksi suvaitsevuuksiksi
abessiivi suvaitsevuudetta suvaitsevuuksitta
instruktiivi suvaitsevuuksin
komitatiivi suvaitsevuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suvaitsevuude-
vahva vartalo suvaitsevuute-
konsonantti-
vartalo
suvaitsevuut-

Etymologia muokkaa

sanan suvaitseva vartalosta suvaitsev- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa