Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

täysinäisyys (40)

  1. se, että on täysinäinen

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi täysinäisyys täysinäisyydet
genetiivi täysinäisyyden täysinäisyyksien
partitiivi täysinäisyyttä täysinäisyyksiä
akkusatiivi täysinäisyys;
täysinäisyyden
täysinäisyydet
sisäpaikallissijat
inessiivi täysinäisyydessä täysinäisyyksissä
elatiivi täysinäisyydestä täysinäisyyksistä
illatiivi täysinäisyyteen täysinäisyyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi täysinäisyydellä täysinäisyyksillä
ablatiivi täysinäisyydeltä täysinäisyyksiltä
allatiivi täysinäisyydelle täysinäisyyksille
muut sijamuodot
essiivi täysinäisyytenä täysinäisyyksinä
translatiivi täysinäisyydeksi täysinäisyyksiksi
abessiivi täysinäisyydettä täysinäisyyksittä
instruktiivi täysinäisyyksin
komitatiivi täysinäisyyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo täysinäisyyde-
vahva vartalo täysinäisyyte-
konsonantti-
vartalo
täysinäisyyt-

Etymologia muokkaa

sanan täysinäinen vartalosta täysinäis- ja suffiksista -yys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa