Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

töykeys (40)[1]

  1. se, että on töykeä
  2. sävyltään töykeä kommentti

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪øy̯keys/ tai /ˈt̪øy̯key̯s/
  • tavutus: töy‧ke‧ys / töy‧keys

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi töykeys töykeydet
genetiivi töykeyden töykeyksien
partitiivi töykeyttä töykeyksiä
akkusatiivi töykeys;
töykeyden
töykeydet
sisäpaikallissijat
inessiivi töykeydessä töykeyksissä
elatiivi töykeydestä töykeyksistä
illatiivi töykeyteen töykeyksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi töykeydellä töykeyksillä
ablatiivi töykeydeltä töykeyksiltä
allatiivi töykeydelle töykeyksille
muut sijamuodot
essiivi töykeytenä töykeyksinä
translatiivi töykeydeksi töykeyksiksi
abessiivi töykeydettä töykeyksittä
instruktiivi töykeyksin
komitatiivi töykeyksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo töykeyde-
vahva vartalo töykeyte-
konsonantti-
vartalo
töykeyt-

Etymologia muokkaa

sanan töykeä vartalosta töyke- ja suffiksista -ys

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 40