Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

talkki (5-A)

  1. erittäin pehmeä ja rasvaiselta tuntuva, väriltään valkoinen tai vihertävä, asultaan suomuinen, kiteinen mineraali

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑlkːi/
  • tavutus: talk‧ki

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi talkki talkit
genetiivi talkin talkkien
(talkkein)
partitiivi talkkia talkkeja
akkusatiivi talkki;
talkin
talkit
sisäpaikallissijat
inessiivi talkissa talkeissa
elatiivi talkista talkeista
illatiivi talkkiin talkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi talkilla talkeilla
ablatiivi talkilta talkeilta
allatiivi talkille talkeille
muut sijamuodot
essiivi talkkina talkkeina
translatiivi talkiksi talkeiksi
abessiivi talkitta talkeitta
instruktiivi talkein
komitatiivi talkkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo talki-
vahva vartalo talkki-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

< ruotsi << arabia[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

talkkiliuske

Aiheesta muualla muokkaa

  • talkki Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 379. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.