Wikipedia
Katso artikkeli Tarot Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tarot (5)[1]

  1. alkujaan italialainen kolmen hengen korttipeli, jossa käytetään erityistä 78 kortin pakkaa

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪ɑrot̪/
  • tavutus: ta‧rot

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tarot tarotit
genetiivi tarotin tarotien
(tarotein)
partitiivi tarotia taroteja
akkusatiivi tarot;
tarotin
tarotit
sisäpaikallissijat
inessiivi tarotissa taroteissa
elatiivi tarotista taroteista
illatiivi tarotiin taroteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tarotilla taroteilla
ablatiivi tarotilta taroteilta
allatiivi tarotille taroteille
muut sijamuodot
essiivi tarotina taroteina
translatiivi tarotiksi taroteiksi
abessiivi tarotitta taroteitta
instruktiivi tarotein
komitatiivi taroteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo taroti-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • tarot Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi muokkaa

tarot

  1. (taivutusmuoto) monikon nominatiivimuoto sanasta taro
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta taro

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5