tekarit
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tekarit (6) [1] (monikollinen)
- (arkikieltä) tekohampaat
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ekɑrit̪/
- tavutus: te‧ka‧rit
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | – | tekarit |
genetiivi | – | tekarien tekareiden tekareitten |
partitiivi | – | tekareita tekareja |
akkusatiivi | –; – |
tekarit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | – | tekareissa |
elatiivi | – | tekareista |
illatiivi | – | tekareihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | – | tekareilla |
ablatiivi | – | tekareilta |
allatiivi | – | tekareille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | – | tekareina |
translatiivi | – | tekareiksi |
abessiivi | – | tekareitta |
instruktiivi | – | tekarein |
komitatiivi | – | tekareine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tekari- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Aiheesta muualla muokkaa
- tekarit Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6