Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

teku (1)[1]

  1. (arkikieltä) teknillinen opisto

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪eku/
  • tavutus: te‧ku

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi teku tekut
genetiivi tekun tekujen
partitiivi tekua tekuja
akkusatiivi teku;
tekun
tekut
sisäpaikallissijat
inessiivi tekussa tekuissa
elatiivi tekusta tekuista
illatiivi tekuun tekuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tekulla tekuilla
ablatiivi tekulta tekuilta
allatiivi tekulle tekuille
muut sijamuodot
essiivi tekuna tekuina
translatiivi tekuksi tekuiksi
abessiivi tekutta tekuitta
instruktiivi tekuin
komitatiivi tekuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo teku-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • teku Kielitoimiston sanakirjassa

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

teku

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta tek
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta tek

Substantiivi muokkaa

teku

  1. (taivutusmuoto) yksikön akkusatiivi sanasta teka

Verbi muokkaa

teku

  1. (taivutusmuoto) monikon 3. persoonan preesens verbistä teći

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1