tiikoni
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
tiikoni (6)
- kissaeläimiin (Panthera) kuuluva hybridilaji, joka on urospuolisen tiikerin ja naaraspuolisen leijonan jälkeläinen, tai sellaisen yksilö; kooltaan tavallisesti hieman tiikeriä ja leijonaa pienempi, tiijona
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tiikoni | tiikonit |
| genetiivi | tiikonin | tiikonien tiikoneiden tiikoneitten |
| partitiivi | tiikonia | tiikoneita tiikoneja |
| akkusatiivi | tiikoni; tiikonin |
tiikonit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tiikonissa | tiikoneissa |
| elatiivi | tiikonista | tiikoneista |
| illatiivi | tiikoniin | tiikoneihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tiikonilla | tiikoneilla |
| ablatiivi | tiikonilta | tiikoneilta |
| allatiivi | tiikonille | tiikoneille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tiikonina | tiikoneina |
| translatiivi | tiikoniksi | tiikoneiksi |
| abessiivi | tiikonitta | tiikoneitta |
| instruktiivi | – | tiikonein |
| komitatiivi | – | tiikoneine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | tiikoni- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- englannin sanasta tigon