tisu
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (lapsenomaista kieltä) naisen rinta
- Äiti antoi vauvalle tisua.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪isu/
- tavutus: ti‧su
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tisu | tisut |
genetiivi | tisun | tisujen |
partitiivi | tisua | tisuja |
akkusatiivi | tisu; tisun |
tisut |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tisussa | tisuissa |
elatiivi | tisusta | tisuista |
illatiivi | tisuun | tisuihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tisulla | tisuilla |
ablatiivi | tisulta | tisuilta |
allatiivi | tisulle | tisuille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tisuna | tisuina |
translatiivi | tisuksi | tisuiksi |
abessiivi | tisutta | tisuitta |
instruktiivi | – | tisuin |
komitatiivi | – | tisuine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | tisu- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- tisu Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1