Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

toipua (52-E) (taivutus[luo])

  1. parantua, parata (sairaudesta tai kielteisestä tapahtumasta)
    ~ flunssasta, onnettomuudesta, syövästä
  2. (laajemmin) palata ennalleen, saavuttaa entinen olotila
    Talous toipuu vieläkin pankkikriisistä.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oi̯puɑˣ/
  • tavutus: toi‧pu‧a

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

toipumisaika, toipumisloma

Aiheesta muualla muokkaa

  • toipua Kielitoimiston sanakirjassa