Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tokkura (12)

  1. esimerkiksi unisuudesta, päihteistä tai huumeista johtuva tilapäinen ja lievä psyykkinen sekavuus tai hitaus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪okːurɑ/
  • tavutus: tok‧ku‧ra

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tokkura tokkurat
genetiivi tokkuran tokkuroiden
tokkuroitten
(tokkurain)
partitiivi tokkuraa tokkuroita
akkusatiivi tokkura;
tokkuran
tokkurat
sisäpaikallissijat
inessiivi tokkurassa tokkuroissa
elatiivi tokkurasta tokkuroista
illatiivi tokkuraan tokkuroihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tokkuralla tokkuroilla
ablatiivi tokkuralta tokkuroilta
allatiivi tokkuralle tokkuroille
muut sijamuodot
essiivi tokkurana tokkuroina
translatiivi tokkuraksi tokkuroiksi
abessiivi tokkuratta tokkuroitta
instruktiivi tokkuroin
komitatiivi tokkuroine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tokkura-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tokkura Kielitoimiston sanakirjassa