Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tongit (5-G) (monikollinen)[1]

  1. (arkikieltä) pihdit

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪oŋːit̪/
  • tavutus: ton‧git

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tongit
genetiivi tonkien
(tonkein)
partitiivi tonkeja
akkusatiivi –;
tongit
sisäpaikallissijat
inessiivi tongeissa
elatiivi tongeista
illatiivi tonkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tongeilla
ablatiivi tongeilta
allatiivi tongeille
muut sijamuodot
essiivi tonkeina
translatiivi tongeiksi
abessiivi tongeitta
instruktiivi tongein
komitatiivi tonkeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tongi-
vahva vartalo tonki-
konsonantti-
vartalo
-

Aiheesta muualla muokkaa

  • tongit Kielitoimiston sanakirjassa

Verbi muokkaa

tongit

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia
  2. (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 2. persoonan muoto verbistä tonkia

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-G