torkkuva

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä torkkua

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi torkkuva torkkuvat
genetiivi torkkuvan torkkuvien
(torkkuvain)
partitiivi torkkuvaa torkkuvia
akkusatiivi torkkuva; torkkuvan torkkuvat
sisäpaikallissijat
inessiivi torkkuvassa torkkuvissa
elatiivi torkkuvasta torkkuvista
illatiivi torkkuvaan torkkuviin
ulkopaikallissijat
adessiivi torkkuvalla torkkuvilla
ablatiivi torkkuvalta torkkuvilta
allatiivi torkkuvalle torkkuville
muut sijamuodot
essiivi torkkuvana torkkuvina
translatiivi torkkuvaksi torkkuviksi
abessiivi torkkuvatta torkkuvitta
instruktiivi torkkuvin
komitatiivi torkkuvine