Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

trimaraani (5)[1]

  1. (merenkulku) laiva tai muu alus, jossa on kolme runkoa tavallisesti siten, että keskellä on varsinainen tukirunko ja tämän kummallakin sivulla kevytrakenteisempi apurunko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi trimaraani trimaraanit
genetiivi trimaraanin trimaraanien
(trimaraanein)
partitiivi trimaraania trimaraaneja
akkusatiivi trimaraani;
trimaraanin
trimaraanit
sisäpaikallissijat
inessiivi trimaraanissa trimaraaneissa
elatiivi trimaraanista trimaraaneista
illatiivi trimaraaniin trimaraaneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi trimaraanilla trimaraaneilla
ablatiivi trimaraanilta trimaraaneilta
allatiivi trimaraanille trimaraaneille
muut sijamuodot
essiivi trimaraanina trimaraaneina
translatiivi trimaraaniksi trimaraaneiksi
abessiivi trimaraanitta trimaraaneitta
instruktiivi trimaraanein
komitatiivi trimaraaneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo trimaraani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5