tukka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- hiusten muodostama karvapeite päässä, hiusten kokonaisuus
- Tukka muodostuu hiuksista samoin kuin metsä puista.
- (slangia) häpykarvoitus
- Sillä tyypillä oli tummat hiukset mutta oranssi tukka.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪ukːɑ/
- tavutus: tuk‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tukka | tukat |
genetiivi | tukan | tukkien (tukkain) |
partitiivi | tukkaa | tukkia |
akkusatiivi | tukka; tukan |
tukat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tukassa | tukissa |
elatiivi | tukasta | tukista |
illatiivi | tukkaan | tukkiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tukalla | tukilla |
ablatiivi | tukalta | tukilta |
allatiivi | tukalle | tukille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tukkana | tukkina |
translatiivi | tukaksi | tukiksi |
abessiivi | tukatta | tukitta |
instruktiivi | – | tukin |
komitatiivi | – | tukkine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | tuka- | |
vahva vartalo | tukka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset muokkaa
1. hiusten muodostama pään karvapeite, hiusten kokonaisuus
|
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
- adjektiivit: -tukkainen, tukallinen, tukaton
- verbit: tukistaa
Yhdyssanat muokkaa
harjastukka, irtotukka, jenkkitukka, liinatukka, nahkatukka, niskatukka, otsatukka, pellavatukka, pitkätukka, poikatukka, polkkatukka, pottatukka, punatukka, pystytukka, pörrötukka, rastatukka, siilitukka, syntymätukka, takkutukka, tekotukka, tukankasvu, tukankuivain, tukanleikkaus, tukanleikkuu, tukanraja, tukkajumala, tukkakoskelo, tukkalaite, tukkamuoti, tukkanuotta, tukkapölly, tukkasotka, tummatukka
Anagrammit muokkaa
Idiomit muokkaa
- tukka putkella
- (kuvaannollinen) kovaa vauhtia; paikasta toiseen rientäen
Aiheesta muualla muokkaa
- tukka Kielitoimiston sanakirjassa