tuliluikku
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (vanhahtava) ampuma-ase, tuliase, pyssy
- Niin viettivät he poikuutensa ajat, kunnes rupesivat käsittelemään tuliluikkua ja rohkenivat lähestyä otsoa korvessa. (A. Kivi)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uliˌlui̯kːu/
- tavutus: tu‧li‧luik‧ku
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista tuli ja luikku
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | tuliluikku | tuliluikut |
| genetiivi | tuliluikun | tuliluikkujen |
| partitiivi | tuliluikkua | tuliluikkuja |
| akkusatiivi | tuliluikku; tuliluikun |
tuliluikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | tuliluikussa | tuliluikuissa |
| elatiivi | tuliluikusta | tuliluikuista |
| illatiivi | tuliluikkuun | tuliluikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | tuliluikulla | tuliluikuilla |
| ablatiivi | tuliluikulta | tuliluikuilta |
| allatiivi | tuliluikulle | tuliluikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | tuliluikkuna | tuliluikkuina |
| translatiivi | tuliluikuksi | tuliluikuiksi |
| abessiivi | tuliluikutta | tuliluikuitta |
| instruktiivi | – | tuliluikuin |
| komitatiivi | – | tuliluikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | tuliluiku- | |
| vahva vartalo | tuliluikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Aiheesta muualla muokkaa
- tuliluikku Kielitoimiston sanakirjassa