Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tunarointi (5)

  1. (arkikieltä) möhläys, epäonnistuminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪unɑˌroi̯nt̪i/
  • tavutus: tu‧na‧roin‧ti

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tunarointi tunaroinnit
genetiivi tunaroinnin tunarointien
(tunarointein)
partitiivi tunarointia tunarointeja
akkusatiivi tunarointi;
tunaroinnin
tunaroinnit
sisäpaikallissijat
inessiivi tunaroinnissa tunaroinneissa
elatiivi tunaroinnista tunaroinneista
illatiivi tunarointiin tunarointeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tunaroinnilla tunaroinneilla
ablatiivi tunaroinnilta tunaroinneilta
allatiivi tunaroinnille tunaroinneille
muut sijamuodot
essiivi tunarointina tunarointeina
translatiivi tunaroinniksi tunaroinneiksi
abessiivi tunaroinnitta tunaroinneitta
instruktiivi tunaroinnein
komitatiivi tunarointeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo tunaroinni-
vahva vartalo tunarointi-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

Viitteet muokkaa