tunnusmerkistö

Suomi

Substantiivi

tunnusmerkistö (1)

1. (oikeustiede) ominaisuudet, jotka teon tulee täyttää, jotta oikeusseuraamukset tulisivat voimaan

Etymologia

• yhdyssana sanoista tunnus ja merkistö

Käännökset

1. ominaisuudet, jotka teon tulee täyttää, jotta oikeusseuraamukset tulisivat voimaan

englanti: constituent elements, essential elements

ruotsi: rekvisit n.

Liittyvät sanat

• tunnusmerkistöerehdys