Suomi muokkaa

Adjektiivi muokkaa

tuomionvoipa (10) (ei vertailuasteita)

  1. (oikeustiede, tuomioistuimesta) jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan asiassa tuomio
    Ylimmät tuomioistuimet ovat tuomionvoipia viisijäsenisinä, jollei laissa erikseen säädetä muuta jäsenmäärää.

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪uo̯mionˌʋoi̯pɑ/
  • tavutus: tuo‧mi‧on‧voi‧pa

Etymologia muokkaa

tuomio + voiva (vanhentunut partisiipin preesens voipa)

Taivutus muokkaa

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tuomionvoipa tuomionvoivat
genetiivi tuomionvoivan tuomionvoipien
(tuomionvoipain)
partitiivi tuomionvoipaa tuomionvoipia
akkusatiivi tuomionvoipa; tuomionvoivan tuomionvoivat
sisäpaikallissijat
inessiivi tuomionvoivassa tuomionvoivissa
elatiivi tuomionvoivasta tuomionvoivista
illatiivi tuomionvoipaan tuomionvoipiin
ulkopaikallissijat
adessiivi tuomionvoivalla tuomionvoivilla
ablatiivi tuomionvoivalta tuomionvoivilta
allatiivi tuomionvoivalle tuomionvoiville
muut sijamuodot
essiivi tuomionvoipana tuomionvoipina
translatiivi tuomionvoivaksi tuomionvoiviksi
abessiivi tuomionvoivatta tuomionvoivitta
instruktiivi tuomionvoivin
komitatiivi tuomionvoipine

Liittyvät sanat muokkaa

Käännökset muokkaa