tuomionvoipa
Suomi muokkaa
Adjektiivi muokkaa
tuomionvoipa (10) (ei vertailuasteita)
- (oikeustiede, tuomioistuimesta) jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan asiassa tuomio
- Ylimmät tuomioistuimet ovat tuomionvoipia viisijäsenisinä, jollei laissa erikseen säädetä muuta jäsenmäärää.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈt̪uo̯mionˌʋoi̯pɑ/
- tavutus: tuo‧mi‧on‧voi‧pa
Etymologia muokkaa
tuomio + voiva (vanhentunut partisiipin preesens voipa)
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | tuomionvoipa | tuomionvoivat |
genetiivi | tuomionvoivan | tuomionvoipien (tuomionvoipain) |
partitiivi | tuomionvoipaa | tuomionvoipia |
akkusatiivi | tuomionvoipa; tuomionvoivan | tuomionvoivat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | tuomionvoivassa | tuomionvoivissa |
elatiivi | tuomionvoivasta | tuomionvoivista |
illatiivi | tuomionvoipaan | tuomionvoipiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | tuomionvoivalla | tuomionvoivilla |
ablatiivi | tuomionvoivalta | tuomionvoivilta |
allatiivi | tuomionvoivalle | tuomionvoiville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | tuomionvoipana | tuomionvoipina |
translatiivi | tuomionvoivaksi | tuomionvoiviksi |
abessiivi | tuomionvoivatta | tuomionvoivitta |
instruktiivi | – | tuomionvoivin |
komitatiivi | – | tuomionvoipine |
Liittyvät sanat muokkaa
Käännökset muokkaa
1. jäsentensä yhtäaikaisen läsnäolon perusteella oikeutettu antamaan tuomio
|