Wikipedia
Katso artikkeli Turve Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

turve (48-E)[1]

  1. suohon kasautunut puolihajonneista kasvijätteistä hapettomissa olosuhteissa muodostunut eloperäinen maalaji

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈt̪urʋeˣ/
  • tavutus: tur‧ve

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi turve turpeet
genetiivi turpeen turpeiden
turpeitten
partitiivi turvetta turpeita
akkusatiivi turve;
turpeen
turpeet
sisäpaikallissijat
inessiivi turpeessa turpeissa
elatiivi turpeesta turpeista
illatiivi turpeeseen turpeisiin
turpeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi turpeella turpeilla
ablatiivi turpeelta turpeilta
allatiivi turpeelle turpeille
muut sijamuodot
essiivi turpeena turpeina
translatiivi turpeeksi turpeiksi
abessiivi turpeetta turpeitta
instruktiivi turpein
komitatiivi turpeine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo turpee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
turvet-

Etymologia muokkaa

vanha germaaninen laina[2]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Yhdyssanat muokkaa

energiaturve, jyrsinturve, kangasturve, kasvuturve, palaturve, polttoturve, rahkaturve, sammalturve, suoturve, turvealusta, turveauma, turvebriketti, turvekaasu, turvekammi, turvekangas, turvekate, turvekatto, turvekoksi, turvekuitu, turvekylpy, turvelaji, turvelevy, turvelämmitys, turvemaa, turvenaamio, turvenuija, turvepehku, turvepeite, turvepelletti, turveruukku, turvesuo, turveteollisuus, turveviljely, turvevoimala

Aiheesta muualla muokkaa

  • turve Kielitoimiston sanakirjassa
  • turve Tieteen termipankissa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 48-E
  2. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 359. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.