Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

tutor (6)

  1. vanhempi opiskelija joka ohjaa ja neuvoo nuorempia

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈtuːtor/, /ˈtutor/
  • tavutus: tu‧tor

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tutor tutorit
genetiivi tutorin tutorien
tutoreiden
tutoreitten
partitiivi tutoria tutoreita
tutoreja
akkusatiivi tutor;
tutorin
tutorit
sisäpaikallissijat
inessiivi tutorissa tutoreissa
elatiivi tutorista tutoreista
illatiivi tutoriin tutoreihin
ulkopaikallissijat
adessiivi tutorilla tutoreilla
ablatiivi tutorilta tutoreilta
allatiivi tutorille tutoreille
muut sijamuodot
essiivi tutorina tutoreina
translatiivi tutoriksi tutoreiksi
abessiivi tutoritta tutoreitta
instruktiivi tutorein
komitatiivi tutoreine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo tutori-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Liittyvät sanat muokkaa

Rinnakkaismuodot muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • tutor Kielitoimiston sanakirjassa

Englanti muokkaa

Substantiivi muokkaa

tutor (monikko tutors)

  1. tutor, tuutori

Liittyvät sanat muokkaa

Latina muokkaa

Substantiivi muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi tūtor tūtōrēs
akkusatiivi tūtōrem tūtōrēs
genetiivi tūtōris tūtōrum
datiivi tūtōrī tūtōribus
ablatiivi tūtōre tūtōribus

tūtor m. (3)

  1. suojelija, varjelija

Verbi muokkaa

tutor

  1. suojella, varjella
  2. pitää puoliansa