Suomi muokkaa

Verbi muokkaa

tylsyttävä

  1. (taivutusmuoto) passiivin partisiipin preesens verbistä tylsyä

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tylsyttävä tylsyttävät
genetiivi tylsyttävän tylsyttävien
(tylsyttäväin)
partitiivi tylsyttävää tylsyttäviä
akkusatiivi tylsyttävä; tylsyttävän tylsyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tylsyttävässä tylsyttävissä
elatiivi tylsyttävästä tylsyttävistä
illatiivi tylsyttävään tylsyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tylsyttävällä tylsyttävillä
ablatiivi tylsyttävältä tylsyttäviltä
allatiivi tylsyttävälle tylsyttäville
muut sijamuodot
essiivi tylsyttävänä tylsyttävinä
translatiivi tylsyttäväksi tylsyttäviksi
abessiivi tylsyttävättä tylsyttävittä
instruktiivi tylsyttävin
komitatiivi tylsyttävine

Verbi muokkaa

tylsyttävä

  1. (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä tylsyttää

Taivutus

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi tylsyttävä tylsyttävät
genetiivi tylsyttävän tylsyttävien
(tylsyttäväin)
partitiivi tylsyttävää tylsyttäviä
akkusatiivi tylsyttävä; tylsyttävän tylsyttävät
sisäpaikallissijat
inessiivi tylsyttävässä tylsyttävissä
elatiivi tylsyttävästä tylsyttävistä
illatiivi tylsyttävään tylsyttäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi tylsyttävällä tylsyttävillä
ablatiivi tylsyttävältä tylsyttäviltä
allatiivi tylsyttävälle tylsyttäville
muut sijamuodot
essiivi tylsyttävänä tylsyttävinä
translatiivi tylsyttäväksi tylsyttäviksi
abessiivi tylsyttävättä tylsyttävittä
instruktiivi tylsyttävin
komitatiivi tylsyttävine