Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

uinailu (2)

  1. uinaileminen

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈui̯nɑi̯lu/
  • tavutus: ui‧nai‧lu

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uinailu uinailut
genetiivi uinailun uinailujen
uinailuiden
uinailuitten
partitiivi uinailua uinailuita
uinailuja
akkusatiivi uinailu;
uinailun
uinailut
sisäpaikallissijat
inessiivi uinailussa uinailuissa
elatiivi uinailusta uinailuista
illatiivi uinailuun uinailuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi uinailulla uinailuilla
ablatiivi uinailulta uinailuilta
allatiivi uinailulle uinailuille
muut sijamuodot
essiivi uinailuna uinailuina
translatiivi uinailuksi uinailuiksi
abessiivi uinailutta uinailuitta
instruktiivi uinailuin
komitatiivi uinailuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uinailu-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • uinailu Kielitoimiston sanakirjassa